Minä tulen nyt kotiin!

Nähdään ihan pian! Heippa Ruotsi nyt hetkeksi....

Hejdå Sverige, halå Finland!

Tomorrow it is time to head home.

Last post is to all my friends and, like Carlos said, family here.

It has been an amazing fall. There is no words, how much I will miss you guys. I think study exchange is not about the place, it is about the people you share your days and memories with. We have done so much. We have travelled and we have learned. We have shared our good and bad days. We had drunk so much tea and talked so much that friends have become very close friends.

First I would like to thank my girls. Since the first week we have done everything together. Thank you for being and staying there. Puss. 

Then comes my roommates. People who made home feel like home. We have been so lucky in 10C. I know corridors where people don't event talk to their roommates. But with you guys it has been the opposite. There is always someone you can ask help from. Almost always someone to eat with. I will miss our scare contest, our talks, studying around the table, laughing out loud and hanging around on our sofa. I will miss you Lea. "Du och jag.." You rock!  You are one of the nicest and closest for me in here. I will miss you Jakob. Sharing misfortune and playing guitar. I will miss you Lars. The funniest man on Earth. And basically fluent in Finnish, too. I will miss you Carlos. You're FANTASTICO! Hope you find perfect excuses for everything in future, too. And Hesam! Try to meditate more! It will help with everything. And of couse our almost roommates Abbie and Felix deserve thanks too: kiitos, tack, thanks! Hope you get a nice new roommate in January. Boys! Take good care of Lea!!! And see you soon. Door is always open in Turku, you know that.

And alllllllllllll you others! Cecilia, Maria, Pierre, Andrea, Sarianne, Sanna, Suvi, Mark, Eric, Louis, Axel.... Can't even name you all! Tack! See you later!

Now it is time to head home. Take a boat and hope there is someone picking me up from harbour in Turku. It will be weird to live alone but on the other hand I have missed my friends soooooo much that can't wait to get home and see them! Kaverit, täältä tullaan!

Hejdå Sverige och halå Finland! Jag kommer hem nu!

Farewell dinner without farewells

Last Thursday it was time to sit around the same table with our closest. No farewells, just laughing and enjoying. I am going to miss you guys.

"German is better." "No, Finland is better." No idea, what made us so serious Clarissa???

Koulusta

Näin joululoman alettua on hyvä lisäillä vähän materiaalia koulusta. Että on sitä tullu todistetusti opiskeltuakin. 

Meneillään oleva kurssi on ehkä yks mielenkiintoisimmista ja parhaista kursseista, johon olen yliopistoaikanani törmännyt. Aihe sinänsä, The Global Challenge in HRM, on ihan mielenkiintoinen mutta eniten tykkään opetustyylistä. Ei luentoja vaan opitaan opettamalla, keskustelemalla ja case-esimerkkien kautta. Kurssin rytmi on ollut seuraava: päivä 1.: luetaan kurssikirjasta seminaarissa käsiteltävät kappaleet, päivä 2: Cafe Seminar ja päivä 3.: Case-päivä. Suomessa usein kaivataan ja peräänkuulutetaan interaktiivisemman opetuksen puolesta, mutta loppupeleissä aika harva tunneilla uskaltaa mitään sanoa ja kättänsä ylös nostaa. Tämä kurssi on ainakin tähän asti täyttänyt kaikki odotukseni. Toivotaan, että hyvä meininki ryhmän kanssa jatkuu vielä tammikuussakin. Lukukausi loppuu täällä tosiaan vasta 18.1., joten ATK5:ssa tavataan ystävät hyvät, kun yritän käydä samaan aikaan koulua kahteen eri yliopistoon.

Team Red Four Season -hotelliketjun casen parissa. Onni suosi ja saatiin mahtava ryhmä kurssin ajaksi. Todellinen tiimihenki punnitaan sitten tammikuussa, kun vuorossa on virtuaalitiimityötä maailman eri kolkista.

Mitä nyt ois koulupäivä Ruotsissa ilman kuorolaulantaa.

Luokaa HR-strategia uudelle Four Season hotellille, joka avataan kohteessa....... EUROPE! 

Mikä maa valittais?

Mahtava maikka antamassa viimehetken vinkkejä presentaatioon.

Hampurilaisretkellä

Keskiviikko on hampurilaispäivä ihanassa ja tunnelmallisessa Flammanissa. Mamikset farkkujen alle, kaksi villapaitaa takin ja ihon väliin ja jalkaan lämpöiset kengät. Niistä on ainekset hyvälle hampurilaisretkelle tehty. Menoa lämmitti tietenkin myös ihanien Suomi-tyttöjen, Sannan ja Suvin, seura. Suut kävi ja kylmyys unohtui. Tää oli hyvä retki!

Sanna ja Suvi

Lilli, näyttääkö jono tutulta? Siis kyllä. Jonotettiin taas peri ruotsalaiseen tapaan ennen ravintolan aukeamista ulkona pakkasessa, jotta saadaan pöytä. Jonossa pari kertaa tuli mainittua: tätä ruotsalaista tapaa ei jää ikävä.

Viimeisten viikko

8 päivää jäljellä.

Tällä sivustolla on ollut hirmuisen hiljaista. Pahoittelen uteliaita. 

Syyt siihen ovat kuitenkin melkoisen yksinkertaisia. Elämä täällä on jo aikaisen arkista. Koulu rytmittää päiviä ja ennen kuin kipeydyin tuli käytyä salilla aina koulun jälkeen. Ei oo tullu reissattuakaan. Lilli kävi. Sitten tuli äiti. Kameran sijaan nautin täysin siemauksin jokaisesta hetkestään heidän kanssaan. Viikko hyvässä ja kotoisassa seurassa teki hyvää. Neiti Hakanpään kanssa vietettiin kyllä elämämme viikonloppua. Ennen Lillin tuloa kaipasinkin ihan hirmuisesti kotiin. Nyt en halua lähteä.

Josta aasinsiltana siihen toiseen syyhyn. Aika on käymässä vähiin. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä. Tänään juttelin pitkään kämppikseni Jakobin kanssa siitä, miten läheisiksi olemme täällä tulleet ja miltä lähteminen tuntuu. Ja onhan se nyt kurjaa. Enkä oo oikeastaan ennen joutunut tällä tavoin lähtemään. Epävarmana siitä, ketä tulen vielä tulevaisuudessa näkemään, keihin yhteys säilyy ja keihin ei. 

Juteltiin myös paljon siitä, miten hyvin kaikki viihdytään täällä meidän korridorissa, meidän kotona. Täällä on toki ärsytetty toista, sanottu toiselle pahasti, puhuttu paljon siitä, kuka jättää aina tiskit tiskaamatta. Mutta sitäkin enemmän täällä on autettu toisia, nautittu toistemme seurasta, tehty kavereista ystäviä, naurettu vatsat kipeiksi, parennettu maailmaa, tunnustettu rakkautta (ja särjetty sydämiä). Ja kaiken tämän jälkeen juuri tämän kodin jättäminen tuntuukin kamalalta. En uskalla edes sen enempää asiaa vielä miettiä. Tää korridor on ollu aika spessu juttu.

Seuraavan viikon teen kaikkea viimeistä kertaa. Tuntuu hassulta. Eilen se aloitettiin viimeisten HG (baari naapurissa) -tiistain merkeissä. Jumpat on taidettu jo jumppailla, kun loppumaton pikkukuumeilu ei näytä vieläkään loppuvan. Menen viimeisen kerran luennoille. Kokkaan viimeisen kerran ystävien kanssa. Kokkaan viimeisen kerran myös kämppiksille. Halaan jokaista ystävää, jonka täällä olen saanut. Ja todennäköisesti tirautan pienen kyyneleen, kun mietin, mitä kaikkea tänne jää. Se tuskin kyllä jää yhteen ja viimeiseen kertaan.

Mutta pian tulen kotiin. On sekin ihanaa ja spesiaalia. Nukkua omassa sängyssä ja kipittää Kerttulinkadulle, jos siltä tuntuu. Puhua suomea. Juoda kahvia Mercalla ja tuskailla Atk5:ssa tulevan kandin parissa. Mutta eniten odota teitä ihmisiä. Ihanaa, ihanaa, ihan pian nähdään!

Puss, Juuli.

Maria tuli takaisin Intiasta. Fika!

Lilli tuli ja sekin ihastu Ruotsiin.

On käyty kattomassa Jakobin ja Felixin matseja.

Tässä ratkaistaan yliopiston mestaria finaaleissa.

Turpiin tuli.

On jonotettu 23 TUNTIA koululla lippuja bileisiin.

Ja vietetty viimeistä tiistaita tyttöjen kanssa etkoillen.

Kun pääsen kotiin

Ikävöimästä itseni yllätin, viime vuosien kavereita kaipailin.

Mutta pyh. Ihan turhaan. Siellä ne mua Turussa, Helsingissä, Joensuussa ja missäpäin tahansa odottavat. Ja kun pääsen (vai joudun) palaamaan yllättävänkin pian kotiin, ihan ensiksi aion:

1) Olla kiitollinen sille, joka tulee mua satamaan vastaan. Vink vink kaikille autoileville ystäville Turussa.
2) Keittää kahvit mutteripannulla ja vaahdottaa maidot päälle.
3) Tyhjentää laukut ja pakata seuraavat.
4) Mennä kampaajalle! Sweet baby Jesse tätä juurikasvua. 
5) Nähdä kavereita, jotka eivät vielä ole joulun viettoon Turusta ehtineet.
6) Ottaa seuraavana päivänä junan itään.
7) Nähdä kavereita, jotka ovat jo kotiseudulle joulun viettoon ehtineet.
8) Syödä
9) Nukkua
10) Syödä Saunoa (!!!!)
11) Moikata ukkia ja muita hassunhauskoja perheenjäseniä. Erityismaininnan ja huomioni saavat Netta, Miimi ja Juuso.
12) Syödä edellä mainittujen lapsosten kanssa salaa karkkia, kun heidän vanhempansa eivät ole kotona. "Juuli-täti lupas!" Kyllä! Näin teen myös seuraavalla kerralla, kun nähdään.
13) Olla vaan. Ja ehkä vähän laskea rinteitä alas.

Aika on mennyt ihan sairaan nopeesti. Kiva on tulla jo pian kotiin, mutta nyt kiirehdinkin tästä nauttimaan viimeisestä reilusta kuukaudesta täällä!

Eka glögilasi kädessä fiilistelen viime joulua. Se joulu olikin elämäni hauskin! Tuli naurettua oikein olan takaa. On ihan normaalia, että suvussa vierailee joulu toisensa jälkeen mykkä pukki ja illan päätteksi askarrellaan yhdessä tuumin jouluinen musavideo. Unohtamatta tietenkään kotimatkaa. Meidän iskä tunsi Steve Jobsin ;) haha.

Tulevaisuuden lupaukset voimistelussa (ja Hollywoodissa), lätkässä/tenniksessä/golfissa/pesäpallossa sekä ruoanlaitossa!